Suomalainen Patrik Söderlund viihtyy Rooman auringonpaisteessa. Hän on ensimmäistä kertaa Circolo Scandinavon residenssissä. Viimeksi hän vietti kolme kuukautta Villa Lantessa vuonna 2012.
Tällä hetkellä Söderlundin IC-98 työryhmällä on monta rautaa tulessa. Koneen Säätiön tukema “Luonnontuhopuisto” (työnimi) on luonnontuhon muistomerkiksi ja kaikkien elollisten hautapaikaksi maisemoitu laaja, pilaantunut joutomaa, jossa maaperä puhdistetaan ja elvytetään luonnollisin menetelmin ilman, että tuhon jäljet pyritään kätkemään tai unohtamaan. Projekti asettuu kansallispuistojen ja hautausmaiden rinnalle ja niitä vastaan kaikkien eliölajien yhteiseksi alueeksi, joka kehottaa esteettisen, kehollisen ja käytännöllisen kokemuksen kautta pohtimaan elokehää, hiilen kiertoa sekä vastuutamme maasta ja aiheuttamistamme ympäristökatastrofeista.
IC-98:n muita projekteja ovat yhdessä Henriikka Tavin, Mikael Bryggerin ja Olli-Pekka Tennilän kanssa toteutettava runoteos, jossa Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäntutkimusasemalla kirjoitetaan metsän kanssa. Vastikään Rotterdamin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut lyhytelokuva Realms on aikamatka läpi evoluution, geologisten aikakausien ja eliövaltakuntien kohti ihmisen aiheuttamaa luonnontuhoa. Tekeillä on myös uusi paikkasidonnainen ääniteos Örebron biennaaliin, jossa vanha kirkko toimii teoksen näyttämönä.
Roomassa Söderlundia viehättää kaupungin historiallinen kerroksellisuus, joka näyttäytyy sekä tilallisesti että ajallisesti. Hän kokee kaupungin olevan paikka, jossa aika kulkee hitaammin. Asiat eivät ole välttämättä dynaamisia vaan päin vastoin klassisia, olis kyse arkkitehtuurista tai ruokakulttuurista. Hän arvostaa myös paikallista joustavaa asennetta – asioiden ei tarvitse olla liian tiukkoja, aina on neuvottelun varaa. Lyhen ajan Roomassa viettäneenä ei ole tullut vastaan oleellista negatiivista asiaa kaupungista. Söderlund korostaa, että ne asiat jotka hän kokee positiivisina kuten tietty seisahtuneisuus voivat toiselle olla vaikeampia arvostaa. Kolmen Villa Lantessa vietetyn kuukauden loppupuolella Söderlund alkoi esimerkiksi kaipaamaan moniulotteista nykytaideskeneä – mutta sitä varten onkin toisia paikkoja.
Toisessa kotikaupungissaan Helsingissä Söderlund suosittelee lähtemään luontoon, Nuuksioon tai Sipoonkorpeen. Myös Helsingin saaret ja rannat saavat häneltä suosituksen. Muuten hän mieltää Helsingin melko ankeaksi ja epäpersoonalliseksi paikaksi, jossa toimivan turvallisuuden hintana on funktionaalisuutta korostava, ylevyyttä pakeneva arjen asiallisuus.
Teksti: Oona Haapamäki ja Patrik Söderlund
Kuva: Oona Haapamäki